Dunedinissa olimme kaksi yötä. Kävimme katsastamassa pakolliset nähtävyydet: maailman jyrkimmän kadun sekä maan kuvatuimman rakennuksen rautatieaseman. Ajelimme myös läheiseen Otagoon, jossa maisemat olivat kuin suoraan Hobittien maasta! Sumu ja tuuli olivat aikamoiset. Näimme myös ihan läheltä pingviinin pesäkolossaan. 

Dunedinista jatkoimme paikkaan, josta meillä ei ollut oikeastaan mitään tietoa etukäteen. Valitsimme sen lähinnä siksi, ettei tarvitse ajaa niin pitkään kerralla. Paikka oli nimeltään Invercargill ja hotelli oli kaikista halvin, missä täällä yövyimme, (38€/yö). Odotukset eivät siis olleet huimat, mutta täytyy todeta, että tällä reissulla halvin hotelli on ollut ehdottomasti paras ja kallein taas karmein! Paikkakuntakin oli melko suuri ja virkeä! Piipahdimme myös  maailman äärillä eli ainakin meidän mielestämme kaikkein eteläisimmässä maailmankolkassa, mihin autolla pääsee. Voi olla, että olettamuksemme on väärä, mutta annetaan meidän ainakin itse uskoa niin!  Paikka on nimeltään Bluff.  

Te Anaussa yövyimme kolme yötä. Tämä kylä oli täynnä turisteja. Paikka on lähin missä voi yöpyä ennen Milford Soundia, jota kutsutaan yhdeksi maailman kauneimmista paikoista. Matka sieltä Milfordiin kestää noin 2,5 tuntia. Aamuvarhaisella lähdimme ajelemaan kohti Milford soundia ja maisemat olivat jälleen upeat aamusumuissaan. Alkuun menimme parin tunnin risteilylle. Risteilyn jälkeen pääsimme reilun tunnin melontaretkelle, joka kyllä kruunasi tuon päivän! Vesi oli niin kirkasta ja puhdasta,että sitä saattoi juoda! Ja ne maisemat! Wau! Toisin kuin eräätkin anjalalaiset pari kuukautta sitten, me emme valitettavasti (Miian onneksi) törmänneet tuolla retkellä valaaseen!  

Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme käydä pikku patikointi Fiorlandin kansallispuistossa, mutta kaatosade teki mutkia matkaan ja retki kutistui parin tunnin iltakävelyyn sateen lakattua. Emme osanneet lokakuussa Thaimaahan lähdettyämme varautua tarpeellisilla varustuksilla! Ensi kerralla olemme viisaampia!

Täällä kuulema sataa 200 vrk vuodessa, joten olemme olleet sen suhteen melko onnekkaita. Nyt pari päivää olemme saaneet nauttia virkistävästä sateesta. Ihan kuin Suomen kesä. Ja loppukesäähän täällä todella elellään. Huomenna loppuu lapsilta kesäloma ja telkkarista tulee kovasti Back to school-mainoksia!  

Tänään saavuimme vielä neljäksi yöksi tänne eteläsaaren pääkaupunkiin Queenstowniin, jossa alkuun kävimme maistamassa kuuluisat jättikokoiset Fergburgerin hampparit! Tarkoituksena olisi löytää vielä muutama hieno maisema ja nauttia täysillä viimeisistä hetkistä täällä satumaassa, jonne varmasti vielä palaamme! Perjantaina olisikin sitten 31 tunnin lentomatka kohti Suomen pakkasia!  

Aamuvarhain jätimme jo majapaikkamme ja lähdimme kolmen tunnin valaiden bongausristeilylle. Kaksi hurjan kokoista valasta onnistummekin näkemään. Aika huikea kokemus, siinä ne paattimme vierellä henkeä vetelivät. Näimme myös monet kauniit delfiiniparvet, jotka tulivat meitä ihan veneen kylkeen moikkaamaan. Hienoja temppuja halusivat meille esitellä. Oli huima elämys nähdä nuo eläimet omassa elinympäristössään! 

Valasristeilyn jälkeen olikin tiedossa n. 8 tunnin automatka kohti Fox Glacierin jäätikköä. Yövyimme Foxin kylässä kaksi yötä.  Jäätikölle olisi päässyt vain helikopterilla, johon meidän budjettimme ei ihan riittänyt, joten tyydymme vain edukkaampaan opastettuun retkeen jäätikön rajalle. Jäätikköhän sulaa koko ajan melko huimaa vauhtia. Iltapäivällä kävimme puolen tunnin päässä sijaitsevalla Fraz Josefin jäätikön rajalla ihan omatoimikävelyllä, joka oli oikeastaan hienompi kokemus. 

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme taas kahdeksaksi tunniksi autoon kohti pingviinikaupunkia Oamarua. Kaupunki on oikein idyllinen, paljon vanhoja rakennuksia, pikkuisia vanhanajan putiikkeja, kahviloita yms. Harmiksemme saavuimme vasta kylälle viiden maissa ja paikka oli jo hiljentynyt. Illalla kuitenkin saimme kokea sen mitä haimme eli pingviinit! Seitsemän maissa kävimme ilmaisessa paikassa bongailemassa melko kaukaa korkealta kun kolme pientä 30 cm:n korkuista pingviiniä kotiutui mereltä. Kuvat ovat melko rakeisia.... Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme sijoittaa taas hiukan rahaa, jotta näemme enemmän pingviinejä. Paikalle oli tehty pesiä pingviineille ja niiden rantautumista pääsi istumapaikoilla seuraamaan parin metrin päästä. Kyllä kannatti maksaa! Valokuvaus oli täällä syystäkin kielletty.  Oli hauskan näköistä kun nuo pikkupingviinit taapersivat kymmenien laumoissa meren hurjista tyrskyistä kohti kotipesiään. 

Pidemmät automatkat on nyt ajeltu. Kohta siirrymme lähikaupunkiin Dunediniin. 

Reissumme on viime päivityksen jälkeen edennyt :  

Hamilton (2vrk): pienen ajouupumuksen vuoksi päätimme käväistä kurkkaamassa Hamilton gardensin, sillä kiipeilyä on ollut joka päivälle ihan kiitettävä määrä. Paikka oli yllättävän hieno, sinne oli rakennettu erimaalaisia puutarhoja.

Toisena päivänä ajoimme Waikatoon, jossa saimme kokea yhden tämän reissuun hienoimmista päivistä. Osallistuimme kolmen tunnin pituiseen black water raftingiin, jossa laskettelimme maanalaisissa upeissa luolissa koskia ym. kumirenkaiden kanssa. Ei sovi ahtaanpaikankammoiselle!  Mahtavaa!!! Tämän jälkeen menimme vielä rauhallisemmalle luolakäynnille, jonka kruunasi veneajelu kiiltomatoluolassa. 

Hamiltonista ajelimme Rotoruaan kahdeksi yöksi. Hotellimme parvekkeelta oli mahtava näköala suoraan geysiriin. Kävimme myös kuumavesialtaassa ja mutakylvyssä Hells gate-nimisessä paikassa. Nimi oli hiukan lupaavampi kuin itse paikka, joka oli melko pieni ja kallis. Mutta kyllä iho pehmeni, rusketus haaleni ja uikkareita ei meinaa saada millään puhtaaksi!

Kävimme myös metsässä, jossa oli jättipuita. Siellä tunsi itsensä hobitiksi! Rotorua-vierailun ehdoton kohokohta oli iltavierailu Maori-kylässä, jossa saimme mm. kokea maorien kulttuuria sekä opimme maorien kieltä (lähinnä yhden sanonnan, jota hoettiin kuorossa koko ilta: Kia ora (hello ja terveyttä, hyvinvointia jne.) Illan päätteeksi saimme pitkästä aikaa nauttia kunnon aterian seisovasta pöydästä.

Toki näihin päiviin on edelleen mahtunut hurja määrä mielettömiä maisemia, vesiputouksia, järviä jne.

Nyt ajelelemm kohti maan pääkaupunkia Wellingtonia, josta jatkamme parin yön piipahduksen jälkeen laudalla kohti eteläsaaren elämyksiä. 

Tähän asti matkamme on edennyt:

Auckland 3vrk 

- retki Muriwaihin, jossa on mm. erityiset lintujen valloittamat kalliot

- piipahdus Pihaan, josta löytyy surffareille sopivan suuria aaltoja

- Mikan hyppy SkyTowerista

- risteilyretki Devonportiin, jossa kiipesimme pikku vuorelle, ihailimme paikallisia taloja ja maistelimme suklaatehtaan herkkuja

Whangarei 2 vrk (tänään saavuimme)

- 5 tunnin automatka upeissa maisemissa

- vesiputouksia ja pientä patikointia

- huomenna sukellus- ja snorklailupäivä Poor Knights islandilla (eli köyhät ritarit saarilla)

Balille tultaessa meidän piti täyttää jos jonkinnäköisiä kaavakkeita ja ostaa viisumi. Maasta poituminenkaan ei ole ihan niin kivutonta, vaan tiedossa on maastapoistumismaksu. Ausseihin hommasimme ilmaiset viisumit netistä etukäteen ja hiukkasen jännittää, josko ne ovat ihan viralliset! 

Viimeiset päivät Balilla sujuivat leppoisasti rannalla relaten ja Mikalle sukelluskertoja kerryttäen. Miiakin selvisi snorklauksista ilman sairaalareissua, selän palovammathan ovat hoidettavissa ihan kotikonstein! 

Koko reissun ajan olemme ikävöineet thaikkuruokaa, joka oli joka paikassa varmasti maukasta. Nyt vasta viimeisinä päivinä löysimme todella hyvän ruokapaikan, vähän jäi kaivelemaan... Ja Thaimaasta myös kaipasimme kauppoja ilman tyrkyttämistä ja tippikulttuurikin oli jotenkin paljon inhimillisempi! Mutta ei tämä Bali ollenkaan huono kokemus ollut, päinvastoin! ( varsinkin kun aurinko paistoi!)

Päätimme vielä varata yhden päiväretken mukavalta kuljettajaltamme, onhan tällä saarella niin paljon nähtävää ja koettavaa. Koska kuskin kielitaito oli mitä oli ( tai toki meidän indonesialaisittain äännetyn englannin kielen ymmärtämistaito ei ole vielä huippuluokkaa) emme ihan aina olleet kartalla seuraavasta kohteesta ja näin kävi heti aamulla! Mutta löysimme itsemme Nusa Dua-nimisen paikan vesiurheilukeskuksesta, jossa oli satoja vesiaktiviteetteja tarjolla ja varmaan tuhansia ihmisiä. Ei meidän juttumme! Tämän kuskimme onneksi ymmärsi ja lähdimme kohti seuraavaa paikkaa.  

Päädyimme hyvin korkeaan paikkaan, josta lähti portaikko alas ja tokihan me sinne alas tahdoimme, hienolta näytti ylhäältä katsottuna! Ja vielä upeammalta kun pääsimme alas! Ainut asia mikä sielläKIN häiritsi oli rannekoruja ja hierontaa pakolla kaupusteleva täti. Paluumatka ei ollutkaan enää niin kiva, edessä oli miljoona miljoona miljoona porrasta ja tänään aamulla pohkeet ja reidet huusivat hoosiannaa!

Seuraavaksi suuntasimme kohti Uluwatun temppelialuetta. Jo kilometrejä ennen määränpäätä vaelsi ihmislaumoja kadulla hienoissa juhlavaatteissaan kohti Uluwatua. Päivä oli kuulema kylän suuri juhlapäivä, jota vietetetään kerran puolessa vuodessa ja kokoontumispaikka on tuo temppelialue. Paikka oli jälleen mahtava merinäköaloineen ja kallioineen.

Mika halusi syödä possua ja niinpä kuskimme vei meidät kunnon paikalliseen lounasravintolaan, jossa Mika sai mielestään tämän maan parhaimman ateriansa ja ah niin rapeaa siannahkaa! Miia taas kiinnitti enempi huomiota paikan hygieniatasoon, askeettisuuteen, kärpäsiin jne... Olimme paikan ainoat ulkomaalaiset.

Lopuksi ajelimme Tanah Lotin temppelialueelle, joka jälleen kerran oli elämys! Yksi temppeleistä oli meressä, toki nyt oli vesi niin alhaalla, että sinne pääsi kahlaamaan, aina ei pääse.  

Upea päivä, aurinko paistoi, hiki virtasi, silmä lepäsi!

Ensimmäiseksi menimme pariin käsityöpajaan, toisessa valmistettiin käsin kankaita, toisessa hopeakoruja. Muuten ihan mukavat paikat, mutta molempien paikkojen oppaiden tylyt ilmeet eivät olleet kivoja, kun emme ostaneet mitään heidän puodeistaan.

Seuraavaksi menimme katsomaan paikallista tanssiesitystä Barong Dancea. Esitys oli ihan ... mielenkiintoinen ...  Ja saimmekin ainakin kokea paikallista kulttuuria! 

Matka jatkui temppeleiden ja riisipeltojen kautta Kintamanin vuorille, joista oli huikeat näköalat ja näimme myös tulivuoren. Täällä söimme lounasta seisovasta pöydästä upeita maisemia ihaillen. 

Tulivuoren jälkeen kurvasimme kahvi- ja kaakaoplantaasille, jossa mukava mies esitteli meille puutarhan hedelmiä, mausteita ja kahvipapuja. Näimme myös sivettikissoja, jotka valmistavat maailman kalleimman kahvin raaka-ainetta. Kissat syövät suoraan puista kahvipavut, jotka ne ulostavat ja kerääjät poimivat kahvipapu-ulosteet maasta ja valmistavat näistä monen mutkan kautta käsityönä kahvia. Tätä tyyristä herkkua valmistetaan ainoastaan 300 kg vuodessa. Me jätimme tuon nautinnon kokematta, mutta saimme sensijaan maistella monia herkullisia kahveja. 

Päivän päätteeksi kävimme vielä pienen hetken Ubudin käsityöläiskylässä, jossa on kuvattu Eat, Pray and Love-elokuvaa.  

Suosiolla jätimme väliin apinametsän sekä  veistopaikan ja maalausgallerian. Hotellilla olimme kuuden maissa. Päivä oli oikein antoisa ja saimme vähän toisenlaista näkökulmaa tähän saareen. 

Vihdoin olemme myös saaneet päätettyä tulevat matkakohteet ja lennot ja hotellitkin on buukattu. Maanantaina aamuyöstä jää tämä hieno Thaimaa ja sen tapahtumat ja ihmiset muistoihin ja suuntaamme reiluksi viikoksi Balille.