Oamarusta poistuessamme ystävällinen respan tyttö vinkkasi meitä piipahtamaan matkalla Dunediniin katsastamaan melko erikoisia pyöreitä jättikiviä. Näitä emme missään oppaissa olleet nähneet.

Dunedinissa olimme kaksi yötä. Kävimme katsastamassa pakolliset nähtävyydet: maailman jyrkimmän kadun sekä maan kuvatuimman rakennuksen rautatieaseman. Ajelimme myös läheiseen Otagoon, jossa maisemat olivat kuin suoraan Hobittien maasta! Sumu ja tuuli olivat aikamoiset. Näimme myös ihan läheltä pingviinin pesäkolossaan. 

Dunedinista jatkoimme paikkaan, josta meillä ei ollut oikeastaan mitään tietoa etukäteen. Valitsimme sen lähinnä siksi, ettei tarvitse ajaa niin pitkään kerralla. Paikka oli nimeltään Invercargill ja hotelli oli kaikista halvin, missä täällä yövyimme, (38€/yö). Odotukset eivät siis olleet huimat, mutta täytyy todeta, että tällä reissulla halvin hotelli on ollut ehdottomasti paras ja kallein taas karmein! Paikkakuntakin oli melko suuri ja virkeä! Piipahdimme myös  maailman äärillä eli ainakin meidän mielestämme kaikkein eteläisimmässä maailmankolkassa, mihin autolla pääsee. Voi olla, että olettamuksemme on väärä, mutta annetaan meidän ainakin itse uskoa niin!  Paikka on nimeltään Bluff.  

Te Anaussa yövyimme kolme yötä. Tämä kylä oli täynnä turisteja. Paikka on lähin missä voi yöpyä ennen Milford Soundia, jota kutsutaan yhdeksi maailman kauneimmista paikoista. Matka sieltä Milfordiin kestää noin 2,5 tuntia. Aamuvarhaisella lähdimme ajelemaan kohti Milford soundia ja maisemat olivat jälleen upeat aamusumuissaan. Alkuun menimme parin tunnin risteilylle. Risteilyn jälkeen pääsimme reilun tunnin melontaretkelle, joka kyllä kruunasi tuon päivän! Vesi oli niin kirkasta ja puhdasta,että sitä saattoi juoda! Ja ne maisemat! Wau! Toisin kuin eräätkin anjalalaiset pari kuukautta sitten, me emme valitettavasti (Miian onneksi) törmänneet tuolla retkellä valaaseen!  

Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme käydä pikku patikointi Fiorlandin kansallispuistossa, mutta kaatosade teki mutkia matkaan ja retki kutistui parin tunnin iltakävelyyn sateen lakattua. Emme osanneet lokakuussa Thaimaahan lähdettyämme varautua tarpeellisilla varustuksilla! Ensi kerralla olemme viisaampia!

Täällä kuulema sataa 200 vrk vuodessa, joten olemme olleet sen suhteen melko onnekkaita. Nyt pari päivää olemme saaneet nauttia virkistävästä sateesta. Ihan kuin Suomen kesä. Ja loppukesäähän täällä todella elellään. Huomenna loppuu lapsilta kesäloma ja telkkarista tulee kovasti Back to school-mainoksia!  

Tänään saavuimme vielä neljäksi yöksi tänne eteläsaaren pääkaupunkiin Queenstowniin, jossa alkuun kävimme maistamassa kuuluisat jättikokoiset Fergburgerin hampparit! Tarkoituksena olisi löytää vielä muutama hieno maisema ja nauttia täysillä viimeisistä hetkistä täällä satumaassa, jonne varmasti vielä palaamme! Perjantaina olisikin sitten 31 tunnin lentomatka kohti Suomen pakkasia!