Wellingtonista seilasimme kolmisen tuntia autolautalla kohti eteläsaarta. Ensimmäinen kohteemme oli valaista tunnettu Kaikoura, jossa yövyimme ainakin tähän astisista motelleistamme kalleimmassa ja täytyy sanoa, että karuimmassa. Motelli oli jo aikansa elänyt, siellä oli ainoastaan neljä huonetta (kaikki oli kyllä varattuja) ja vastassa oli epäsiistihkö, huonohampainen, kovin puhelias mummo. Melko pian tuli psykon suihkukohtaus mieleen... 

Aamuvarhain jätimme jo majapaikkamme ja lähdimme kolmen tunnin valaiden bongausristeilylle. Kaksi hurjan kokoista valasta onnistummekin näkemään. Aika huikea kokemus, siinä ne paattimme vierellä henkeä vetelivät. Näimme myös monet kauniit delfiiniparvet, jotka tulivat meitä ihan veneen kylkeen moikkaamaan. Hienoja temppuja halusivat meille esitellä. Oli huima elämys nähdä nuo eläimet omassa elinympäristössään! 

Valasristeilyn jälkeen olikin tiedossa n. 8 tunnin automatka kohti Fox Glacierin jäätikköä. Yövyimme Foxin kylässä kaksi yötä.  Jäätikölle olisi päässyt vain helikopterilla, johon meidän budjettimme ei ihan riittänyt, joten tyydymme vain edukkaampaan opastettuun retkeen jäätikön rajalle. Jäätikköhän sulaa koko ajan melko huimaa vauhtia. Iltapäivällä kävimme puolen tunnin päässä sijaitsevalla Fraz Josefin jäätikön rajalla ihan omatoimikävelyllä, joka oli oikeastaan hienompi kokemus. 

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme taas kahdeksaksi tunniksi autoon kohti pingviinikaupunkia Oamarua. Kaupunki on oikein idyllinen, paljon vanhoja rakennuksia, pikkuisia vanhanajan putiikkeja, kahviloita yms. Harmiksemme saavuimme vasta kylälle viiden maissa ja paikka oli jo hiljentynyt. Illalla kuitenkin saimme kokea sen mitä haimme eli pingviinit! Seitsemän maissa kävimme ilmaisessa paikassa bongailemassa melko kaukaa korkealta kun kolme pientä 30 cm:n korkuista pingviiniä kotiutui mereltä. Kuvat ovat melko rakeisia.... Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme sijoittaa taas hiukan rahaa, jotta näemme enemmän pingviinejä. Paikalle oli tehty pesiä pingviineille ja niiden rantautumista pääsi istumapaikoilla seuraamaan parin metrin päästä. Kyllä kannatti maksaa! Valokuvaus oli täällä syystäkin kielletty.  Oli hauskan näköistä kun nuo pikkupingviinit taapersivat kymmenien laumoissa meren hurjista tyrskyistä kohti kotipesiään. 

Pidemmät automatkat on nyt ajeltu. Kohta siirrymme lähikaupunkiin Dunediniin.