Päätimme vielä varata yhden päiväretken mukavalta kuljettajaltamme, onhan tällä saarella niin paljon nähtävää ja koettavaa. Koska kuskin kielitaito oli mitä oli ( tai toki meidän indonesialaisittain äännetyn englannin kielen ymmärtämistaito ei ole vielä huippuluokkaa) emme ihan aina olleet kartalla seuraavasta kohteesta ja näin kävi heti aamulla! Mutta löysimme itsemme Nusa Dua-nimisen paikan vesiurheilukeskuksesta, jossa oli satoja vesiaktiviteetteja tarjolla ja varmaan tuhansia ihmisiä. Ei meidän juttumme! Tämän kuskimme onneksi ymmärsi ja lähdimme kohti seuraavaa paikkaa.  

Päädyimme hyvin korkeaan paikkaan, josta lähti portaikko alas ja tokihan me sinne alas tahdoimme, hienolta näytti ylhäältä katsottuna! Ja vielä upeammalta kun pääsimme alas! Ainut asia mikä sielläKIN häiritsi oli rannekoruja ja hierontaa pakolla kaupusteleva täti. Paluumatka ei ollutkaan enää niin kiva, edessä oli miljoona miljoona miljoona porrasta ja tänään aamulla pohkeet ja reidet huusivat hoosiannaa!

Seuraavaksi suuntasimme kohti Uluwatun temppelialuetta. Jo kilometrejä ennen määränpäätä vaelsi ihmislaumoja kadulla hienoissa juhlavaatteissaan kohti Uluwatua. Päivä oli kuulema kylän suuri juhlapäivä, jota vietetetään kerran puolessa vuodessa ja kokoontumispaikka on tuo temppelialue. Paikka oli jälleen mahtava merinäköaloineen ja kallioineen.

Mika halusi syödä possua ja niinpä kuskimme vei meidät kunnon paikalliseen lounasravintolaan, jossa Mika sai mielestään tämän maan parhaimman ateriansa ja ah niin rapeaa siannahkaa! Miia taas kiinnitti enempi huomiota paikan hygieniatasoon, askeettisuuteen, kärpäsiin jne... Olimme paikan ainoat ulkomaalaiset.

Lopuksi ajelimme Tanah Lotin temppelialueelle, joka jälleen kerran oli elämys! Yksi temppeleistä oli meressä, toki nyt oli vesi niin alhaalla, että sinne pääsi kahlaamaan, aina ei pääse.  

Upea päivä, aurinko paistoi, hiki virtasi, silmä lepäsi!